Lapsuudessa muistan useamman lapsen leikkineen hiekkalaatikolla. Jokainen rakentaen hiekkalinnoja. Joku lapsista rakensi kauneimman hiekkalinnan. Jonkun hiekkalinna ei ottanut onnistuakseen. Jonkun hiekkalinnasta tuli, no yksinkertaisesti arkkitehtuurisesti ei-niin-kaunis.

Tämän vuoksi hiekkalinnan rakentajat reagoivat tietyllä tavalla toistensa linnoihin – suhteessa omiinsa. Joku alkoi itkeä, joku tunsi syvää kateutta, ja joku suoranaista vihaa, jos toinen onnistui rakentamaan kauniimman hiekkalinnan. Tämähän muistuttaa aikuisen elämää! Eikö olisi kuitenkin fiksumpaa, että jokainen oppii tulemaan toimeen oman linnansa kanssa? Katsoen asioita vain oman linnansa perspektiivistä ja pyrkien rakentamaan linnastaan pitkäjänteisesti kestävän, itselleen kauniin sekä itselleen sopivan?  

Kuulostaako liian yksinkertaiselta? voi olla! Aina se ei kuitenkaan ole helppoa, joskus puuttuu vain usko oman linnansa potentiaaliin.

Mikäli sinulla on pieni usko, toivon kipinä -niin katsotaan voimmeko yhdessä synnyttää motivaation, uskon, halun ja tekemisen meiningin. Neuvonantaja ei tarjoa paikkaa auringossa ja lupaa ruusuista tulevaisuutta, ne ovat toisenlaisten valmennusten lupauksia. Neuvonantaja uskoo työntekoon ja grindaukseen.

Ota yhteyttä, niin katsotaan voimmeko tehdä jotain sinun hiekkalinnasi eteen yhdessä.

Neuvonantajalla on ainakin hyviä ja toimivaksi todettuja neuvoja.